Suora lähetys valtuustosta 4.3

Pienen tauon jälkeen päätin jälleen lähettää Kaarinan kaupunginvaltuuston kokouksen suorana Internetissä. Edellisen kerran tehdyn analyysin perusteella tarkoitus oli panostaa kuvan ja äänen laadun parantamiseen. Tätä varten olin päivittänyt kaluston matkapuhelimesta kannettavaan tietokoneeseen, kondensaattorimikrofoniin (sellainen studio-äänityksissä käytetty laulumikrofoni) ja Gigantista päivää ennen haettuun alle 30€ web kameraan.

Ennen kokousta otin yhteyttä hallinnon johtoon, valtuuston puheenjohtajaan ja tietohallintoon asian tiimoilta. Iloinen yllätys oli valtuuston puheenjohtajan Matti Ranteen paitsi melko myötämielinen suhtautuminen asiaan niin eritoten se, että hän itse ehdotti että kuvaisin salin etuosasta jotta valtuutetut näkyisivät paremmin ja näkyisivät nimenomaan kasvot kameraan päin. Myös hallintojohtaja Päivi Antola, hallintosihteeri Piija Huhtala sekä tietohallintojohtaja Kari Hölsö olivat avuksi asiassa kun kyselin linjaulostulojen, pistokkeiden jne perään. (Tietohallinnolle tosin asia tuli vähän myöhäisessä vaiheessa tietoon koska olin kirjoittanut Hölsön nimen väärin eikä viesti ollut saavuttanut sille tarkoitettua vastaanottajaa - josta kerran vielä pahoitteluni. )

Joka tapauksessa, niin lähetys oli melko onnistunut - tai katsojathan sen kai lopulta päättää - lukuun ottamatta kuvan ajoittaista paikoilleen jähmettymistä ja äänenvoimakkuuden vaihteluja. (Halusin välttää säröä ja siksi alussa ääni oli hiljainen.) Tätä suoraa lähetystä seurasi kaiken kaikkiaan yli 200 katsojaa. Jälkeenpäin tallenetta katselleita on toinen mokoma lisää. Tästä voi kai kiittää Turun Sanomia joka katsoi asian uutiskynnyksen ylittymisen arvoiseksi. (Myös Kunnalislehti kirjoitti tästä paperilehdessään ja Kaarina-lehdessäkin oli linkki mainittuna.)

Tässä nimenomaisessa valtuuston kokouksessa nähtiin myös Vihreän valtuustoryhmän tekemä valtuustoaloite kokousten lähettämisestä netissä. Ihanteellisin tilanne olisi tietysti se, että tämä asia tämän aloitteen myötä etenisi mahdollisimman pian virkamiesvalmisteluun ja että lähitulevaisuudessa lähetyksiä nähtäisiin kaupungin itsensä järjestäminä. Se millaisena tällainen siinä tapauksessa toteutettaisiin on tietysti täysin avoinna vielä. Hinta-arviot liikkuvat 1000€/kerta molemmin puolin.

Se tässä omassa aktivismissani epäröintiä aiheuttanut seikka on se, että jos ryhdyn lähettämään näitä säännöllisesti, niin minun odotetaan tekevän niin jatkossa ja näin kaupunki voisi mahdollisesti tulkita asian niin, että palvelu järjestyy muutenkin maksutta yksittäisen aktivistin toimesta eikä heidän tarvitse asiaa enää edistää. Toinen minua askarruttanut seikka on että "hovikuvaajana" saattaisin kuntavaikuttajana leimautua liiaksi yhden asian puolestapuhujana, vaikka tunnenkin suurta mielenkiintoa sellaisia kysymyksiä kuten ympäristöä, maankäyttöä ja kaupungin energiaratkaisuja ym. kohtaan. Unohtamatta tietenkään sivistys- (koulut) ja terveydenhoitopalveluja. Niistäkin riittää sille päälle sattuessa jutun juurta sen verran, että hätäisempi ei ehkä jaksaisi kuunnella loppuun asti.

”Get a haircut and get a real job!”

Olen hieman surullisin mielin seurannut viime aikoina käytyä keskustelua työllisyydestä kahvipöydissä, sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. Viimeistään Tasavallan Presidentin uudenvuodenpuheen jälkeen jossa Presidentti tuli esitelleeksi uuden, ”oleskeluyhteiskunta”-käsitteen tämä keskustelu otti vauhtia.

Se mikä minut tekee surulliseksi, että joillain ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että kotisohvilla makaa kattoon syljeskelijöiden miljoona-armeija joka pitää nyt patistaa töihin - tai meidät hukka perii. Tuntuu olevan aina kun taloudessa menee vähän heikommin pakottava tarve löytää tilanteelle joku syyllisten joukko. Joillakin se syyllinen on ulkomaat ja toisilla tänne tulleet ulkomaalaiset. Jonkun mielestä kaikki on valtiovallan vika. Tai pankkien.Tietyillä ihmisillä syylliset ovat työttömät ja heitä sapettaa se, että he itse paiskivat töitä ja maksavat veronsa samalla kun jotkut "vain lorvivat" heidän kustannuksella. Näin ehkä jossain muutamassa tapauksessa onkin. Entä mitä pitää ajatella siitä, että jokaista avointa työpaikkaa hakee kymmeniä, ellei satoja hakijoita? Eikö tässä ole pieni ristiriita? Työttömät ”vain syljeskelevät kattoon”, mutta silti hakemuslaatikko pursuaa työhakemuksista? Aina kun tällainen aihe tulee puheeksi voi yllättää keskustelukumppaninsa pyytämällä tämän luettelemaan kaikki ne henkilöt jotka hän tuntee jotka vain lorvivat kotona. Yleensä tässä kohtaa tulee hiljaista. Jokainen yksittäinen ihminen tuntee satoja ihmisiä, niin luulisi nimiä alkavan tipahtamaan roppakaupalla. Niin ei yleensä kuitenkaan käy. Puheet oloneuvosten armeijasta ovat siis lievästi sanottuna liioiteltuja.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että joitakin ihmisiä saattaa turhauttaa nousta aikaisin aamulla kylmällä ja pimeällä ja mennä töihin vain palatakseen kotiin kun pimeys on taas laskeutunut - vain nähdäkseen tilinauhasta, että omasta palkasta on suuri osa tilitetty veroina muualle - ja samalla kun osa ihmisistä elää yhteiskunnan tuella tarvitsematta juuri tänään sännätä ulos pakkaseen. Silti minä en voi käsittää, että annetaan sellainen kuva että työttömyys olisi oma valinta. Sitä se nimittäin on vain harvoissa tapauksissa. Töihin otetaan. Sinne pääsee jos on parempi kuin ne sata muuta jotka sinne olisivat halunneet. Ei sinen vain mennä omalla, yksipuolisella päätöksellä. Työttömän syyllistäminen on minusta rasismiin verrattavissa olevaa asennoitumista kanssaihmisiin: otetaan silmätikuksi joku kenen syyksi huonot ajat laitetaan. Surullisinta tässä on se, että tämä syntipukki on jo ennestään sekä taloudellisessa, että henkisessä ahdingossa. Käytännössä siis lyödään jo lyötyä, potkitaan maassa makaavaa - ehkei tietoisesti, mutta sattuu se kuitenkin sitä keneen isku osuu. Ei näin, hyvät veljet ja siskot. Rakentavampaa sen sijaan olisi miettiä miten tähän maahan saadaan lisää työtä. Eteenpäin päästäisiin jo sillä, että työnteosta ei rangaistaisi työnhakijaa joka saa jonkun satunnaisen, lyhyen työkeikan. Tällä saralla edistystä ei tiettävästi ole tapahtunut sitten 1990-luvun jolloin allekirjoittanut sai tehdä tuttavuutta työelämän - tai pikemminkin sen puutteen - kanssa.

Kiitos ja anteeksi,
Anton

Analyysiä valtuustolähetyksestä

Kuvasin kokeilumielessä 12.11.2012 Kaarinan kaupunginvaltuuston kokouksen suorana lähetyksenä verkkoon. Käytettävä välineistö koostui jo hieman vanhentuneestakin matkapuhelimesta. Yhteyskin kulki ihan vain matkapuhelinverkon yli. Testi oli paitsi tekninen tietysti myös poliittinen. Käsittääkseni lehdistö on joskus kuvannut osia valtuuston kokouksesta ja laittanut niistä otteita verkkoon, mutta tietääkseni tämä lienee ollut ensimmäinen kerta kun kokous lähetettiin suorana varsinaissuomalaisessa kunnassa - Internetissä. Joskus menneinä vuosikymmeninä nimittäin naapurikunnan puolella Paraisilla näytettiin valtuuston kokouksia paikallisella kaapelikanavalla. Kunniaa ensimmäisenä olemisesta ei siis voi ottaa. Mutta mennäänpä eteenpäin.

Poliittinen testi

Erään puolueen pitkän linjan valtuutetun kertoman perusteella sain sellaisen kuvan, että tällaista kuvaamista ja sen lähettämistä suoraan ei ehkä katsottaisi kovin suopeasti. Näin saattoikin toki olla, mutta suuri osa kokouksen osallistujista eivät välttämättä ainakaan aluksi olleet ollenkaan tietoisia siitä, että kokous kuvataan ja lähetetään suoraan maailmalle. Asia tuli siis useimmille yllätyksenä ja puun takaa. Monelle asia valkeni vasta jälkeenpäin.

Jos ei asiasta pidetty etukäteen suurta meteliä, niin ei siitä myöskään paikan päällä tehty suurta numeroa. Vasta kun lehdistö kiinnostui asiasta muidenkin uteliaisuus heräsi. Pelättyä torppaamista ei siis nähty. (Tai torppausyritystä, sillä valtuustosali on julkinen tila ja lain mukaan julkisessa tilassa saa kuvata). Nähtäväksi jää miten kuvaamiseen suhtaudutaan kun seuraavan kerran sitä joku yrittää. Yksiselitteisimmän palautteen saisi jos tehtäisiin valtuustoaloite kokouksen kuvaamista ja suorana lähettämistä koskien.

Tekninen testi

Kuvaaminen suoritettiin hieman vanhentumaan päin olevalla matkapuhelimella (Nokia N900). Yhteys ulkomaailmaan kulki matkapuhelinverkon kautta. Sain sellaista palautetta, että yhteys pätki aika lailla ja totesin asian itsekin. Käytössä olisi ollut SparkNetin langaton WLAN, mutta kokous oli jo alkamassa kun muistin, että tunnus on vielä tilaamatta.

Puhelimessa on akun lautaukseenkin käytetty MicroUSB-liitäntä rikki mikä tarkoittaa sitä, että puhelimen akkua ei voi ladata perinteisin keinoin. Pelkäsin hieman akun tyhjentyvän kesken kokouksen. Kenttätesteissä olin todennut akun kestävän 80-90 minuuttia. Hyvin tuo lopulta riitti. Toinen huolettanut asia oli äänten kuuluminen. Tämä huoli osoittautuikin aiheelliseksi. Salin äänentoistoistojärjestelmä toimi hyvin epätasaisesti. Jotkut puheenvuorot kuuluivat selkeästi, kun taas useimmat eivät. Selvästikin on todettavissa, että matkapuhelimen (tai vastaisuudessa videokameran) oma sisäänrakennettu mikrofoni ei riitä. Ei ainakaan jos kokous kuvataan yleisölle osoitetusta paikasta, eli salin takaosasta.

Kuvauskulma ei myöskään ollut ihanteellinen. Valtuutetuista näki lähinnä selät, niskat ja takaraivot. Kaukana pienenä sumuisena pisteenä häämötti valtuuston puheenjohtaja. Olisi selvästikin toivottavaa, että kokouksia pystyttäisiin vastaisuudessa kuvaamaan salin etuosasta. (Jos oikein vaativiksi heittäydyttäisiin, niin kameroita olisi kaksi tai useampia. Kamera #2 näyttäisi puheenjohtajaa ja muita edessä istuvia henkilöitä).

Johtopäätökset

 

Teknisessä mielessä äänten kuuluminen on asia johon pitää saada selkeä parannus. Jos katsoja ei kuule mitä sanotaan, niin ei kokousta jaksa seurata edes se kuuluisa vanha Erkkikään. Tämä tarkoittaa sitä, että minun matkapuhelimeni ei oikein ole ole sovelias tähän käyttötarkoitukseen, sillä siinä ei ole mikrofoniliitäntää erillistä, ulkoista mikrofonia varten.

Kuvakulma on toinen asia jossa niin ikään on parantamisen varaa. Olisi toivottavaa, että kuvaaminen tapahtuisi salin etuosasta. Kuvan erottelukyky oli aika alhainen, mutta tämä ei mielestäni ole merkittävä asia. (Eihän tässä mitään Hollywoood-elokuvaa olla tekemässä). Suurempi kuva kuormittaa enemmän verkkoa ja silloin ollaan haavoittuvampia verkon hetkellisellekin pätkimiselle. On tärkeämpää ettei kuva ja ääni pätki.

Laadukkaamman verkkoyhteyden järjestäminen on teknisistä kysymyksistä se helpoin ratkaista, sillä kantaman sisällä on SparkNet. Allekirjoittaneella tosin ei ole sinne tunnuksia "luontaisetuna" niin kuin vaikkapa valtuutetuilla on.

Mitä asian poliittiseen puoleen tulee, niin siitä minulla ei tässä vaiheessa ole tietoa. Pelättyä tyrmäystä ei tapahtumahetkellä nähty. Toisaalta nyt "yllätysetu" on käytetty ja jos siellä minun näköinen mies, tai kuka tahansa muu jota ei lehdistön edustajaksi tunnisteta, häärää jokin laite kädessään, niin saattaa olla, että keskustelua asiasta syntyy ennen kuin kokous pääsee alkamaan.

Valtuuston kokousten näyttäminen verkossa on meidän Vihreiden valtuustokauden ohjelmaan 2012-2016 kirjattu, siispä tämä kokeilu ei ollut pelkästään yhden yksittäisen ihmisen äkillinen päähänpisto. Joskaan 12.11.2012 kokouksen kuvaamisesta ei oltu puolueväen kesken varsinaisesti etukäteen neuvoteltu eikä asiasta sovittu.

Allekirjoittanut on epämuodollisessa yhteydessä alustavasti ehdottanut, että Kaarinan Vihreät tekisi valtuustoaloitteen siitä, että valtuuston kokoukset avattaisiin seurattavaksi verkkoon ja että toteutuksesta vastaisi Kaarinan kaupunki. Mielestäni tämän aloitteen puolesta on vahvat argumentit olemassa. Ei kaikkein vähäisimpinä laskenut äänestysprosentti ja se että kustannusvaikutukset olisivat melko vaatimattomat, eli hanke ei juurikaan rasittaisi kaupungin budjettia. Aika näyttää miten käy.

Koelähetys Kaarinan valtuustosta 12.11.2012

Tänään aion kokeilla lähettää Kaarinan kaupunginvaltuuston kokouksen - kokonaan tai osittain - suorana lähetyksenä verkkoon. Kokous alkaa kello 18.00. Tekniikka tulee olemaan niin vaatimatonta kuin se vain olla ja voi: Nokia N900 matkapuhelin ja toissijaisen laitteena vielä karumpi Nokia E75 (syystä että ensin mainitussa loppuu akusta virta viimeistään 90 minuutin käytön jälkeen). Tärinää ja heilumista on odotettavissa, sillä mitään jalustaa tai telinettä minulla ei ole. Koe on paitsi tekninen tietysti myös poliittinen. On vaikea ennakoida miten valtuutetut ja puheenjohtajisto asiaan suhtautuvat. (Kaarinan Vihreät tietysti myönteisemmin.) Valtuustosali on yleinen paikka ja tilaisuus avoin, eli periaatteessa mitään laillista estettä kuvaamiselle ei ole. Stay tuned!

Kiitos luottamuksesta! Tack för förtroendet!

Vaalit on nyt käyty ja koululuokallinen äänestäjiä osoitti allekirjoittaneelle luottamuksensa. Valtuustoon asti se ei luonnollisesti riitä, mutta kisaan lähdettiin realistisin odotuksin. Tällä saamallani odotusten mukaisesti vähäisemmälläkin valtuutuksella katson velvollisuudekseni nostaa esille niitä kysymyksiä joita otin kampanjassanikin esille, eli avoimuutta päätöksentekoon, vuorovaikutuksen lisäämistä päättäjien ja kuntalaisten välille sekä lähidemokratian edistämistä. Nyt puolueiden kesken jaetaan sovitun järjestyksen mukaan lautakuntapaikat sekä muut kunnalliset luottamustoimet. Kun arki alkaa nähdään missä määrin kukin tekee niin kuin on kampanjassaan puhunut tekevänsä. Ehdokas Vaaranmaa ainakin aikoo vakaasti yrittää parhaansa. Sen voin luvata, että tällä valtuustokaudella nähdään konkreettisia toimia sen puolesta että kaupunginvaltuuston kokoukset näkyisivät kaikille Internetissä.

”Avoimuus on paras lääke joka asiaan!”

Kunnissa asuu tavallisia ihmisiä, jotka arvostavat tavallisia asioita. Me kuntalaiset haluamme kokea kuuluvamme siihen yhteisöön jossa elämme. Siksi meidät täytyy pitää ajan tasalla siitä mitä lähiympäristössämme tapahtuu ja meitä pitää kuulla meitä koskevissa asioissa. Kunnan pitää ensisijaisesti olla kuntalaisten. Avoimuus ja mahdollisuus osallistua ovat meidän Vihreiden keskeisiä teemoja näissä vaaleissa ja niitä asioita minäkin valituksi tullessani tulisin ajamaan.

Suomalaiseen unelmaan kuuluu myös luontaisena elementtinä linnunlaulu ja tuulen humina puiden latvoissa sekä toive siitä, että myös lapsemme ja lastenlapsemme pääsevät niistä nauttimaan. Nämä voidaan joko mieltää vihreiksi asioiksi tai aivan tavallisiksi luonnollisiksi asioiksi jolla ei sinänsä ole juurikaan tekemistä politiikan kanssa. Kumpikin on yhtä oikein. Se millä on merkitystä on se, että jos kuntalaisten  ääni saadaan kuuluviin ja kuntalaiset pidetään tietoisina kunnan tekemisistä, niin myös näille asioille annetaan lisää painoarvoa päätöksenteossa – sillä kukapa nyt ei kauniin raikasta luontoa omassa lähiympäristössään arvostaisi?

”Välimatkat lasketaan minuuteissa”

Tällaista ilmaisua kuuluu usein käytettävän. Mielestäni se sopii asiayhteyteen myös kun puhutaan terveyspalveluiden saatavuudesta. Omalla kohdallani pääsen terveyskeskukseen muutamassa minuutissa – siis sen jonoon. Odotushuoneessa saattaa vierähtää puolituntinen. Joskus kokonainenkin. Nähty on. Iltapäivystyksestä on esitetty monenlaista kannanottoa. Se on tietysti tärkeää, että terveyspalvelut ovat lähellä. Joskus se lähellä voi vain olla niin kaukana - ja päinvastoin. Tunnissa pääsee Kaarinan keskustasta Perniöön tai Nauvoon asti. T-sairaalaan kymmenessä minuutissa. Onko välimatka metreissä niin olennainen asia, vai onko tärkeämpää esimerkiksi se kuinka suurella miehityksellä päivystys hoidetaan? Jälkimmäinen on ratkaiseva tekijä sen kannalta kuinka nopeasti hoitoon pääsee.